Rippikoulu huipentuu konfirmaatiojumalanpalvelukseen, joka on rippikoulun päätösjuhla. Se on rippikoulun käyneiden nuorten oma juhlamessu, mutta myös kotien, kummien, sukulaisten ja koko seurakunnan yhteinen juhla. Konfirmaatioon kuuluu ehtoollinen, johon konfirmoitavat nuoret osallistuvat, moni heistä ensimmäistä kertaa.
Konfirmaatiossa nuori tunnustaa itse kristillisen uskonsa, johon hänet on kastettu. Kasteessa vanhemmat ja kummit lausuivat uskontunnuksen lapsen puolesta, nyt hän on itse pääosassa. Uskontunnustuksen jälkeen konfirmoitavat polvistuvat alttarikaiteen ääreen ja heidät siunataan. Siunausta ja Jumalan huolenpitoa kuvaa kätten päällepaneminen, johon myös kummit voivat osallistua aivan kuten kastejuhlassakin. Siunaamisen jälkeen nuoret laulavat oman konfirmaatiolaulunsa.
Konfirmaatio tulee latinan kielen confirmare sanasta, joka tarkoittaa vahvistamista. Konfirmaatio ei ole kasteen vahvistamista, vaan siinä Jumala tahtoo vahvistaa nuoria seurakunnan jäseniä luottamaan itseensä ja turvautumaan elämän antajaan, Taivaalliseen Isään. Samalla seurakunta rukoilee heidän puolestaan ja lähettää heidät ottamaan vastuuta elämästä ja yhteisistä asioista.
Täysi-ikäinen rippikoulun käynyt saa äänioikeuden kirkollisissa vaaleissa sekä oikeuden kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Lisäksi rippikoulun jälkeen tapahtuva konfirmaatio antaa oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Myös kirkon virkaan haluavien pitää olla konfirmoituja kirkon jäseniä.
Kummit Myös kummeille kummilapsen konfirmaatio on suuri juhla. Rippikoulu ja konfirmaatio muistuttavat kasteesta, jossa meistä on tullut seurakunnan jäseniä ja Jumalan lapsia. Kummi on ollut kastemaljan äärellä todistamassa kastetta.
Viime vuosina Suomessa on yleistynyt tapa kutsua kummi alttarin ääreen siunaamaan kummilastaan konfirmaation yhteydessä. Olisi hienoa, jos yksi kummi jokaiselta rippilapselta voisi osallistua tähän tehtävään. Konfirmoiva pappi kutsuu konfirmoitavat sekä kummit alttarikaiteen ääreen. Pappi, nuorisotyönohjaaja ja kummi asettavat yhtä aikaa kätensä siunattavan nuoren pään päälle ja pappi lausuu siunauksen sanat. Kummi sanoo kummilapsensa nimen. Siunauksen jälkeen kummi seisoo oman nuorensa takana, kunnes koko ”alttarikaiteellinen” on siunattu. Sen jälkeen kummit voivat palata omille paikoilleen kirkkosaliin. Messu jatkuu nuorten laululla tai virrellä. Koska kyseessä ei ole esitys vaan iloinen juhla, turhan jännittämisen voi unohtaa.
Mikäli kukaan kummeista ei pääse siunaamaan kummilastaan, tehtävän voi antaa jollekin muulle konfirmoidulle seurakunnan jäsenelle, joka on tärkeä ihminen nuoren elämässä, esimerkiksi isälle, äidille, sisarukselle tai isovanhemmalle. Nuori voi myös pyytää tehtävään leirinsä isosen. Olisi kuitenkin hyvä, että jokaisella nuorella olisi joku siunaamassa häntä.
